Exile

Runoilija Lady Andromeda

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva
nainen
Julkaistu:
104
Liittynyt: 10.4.2005
Viimeksi paikalla: 11.5.2021 17:25

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
5.4.1989

Kyyninen romantikko ja naiivi nihilisti. Autistinen hullu, erakko, misantrooppi & (yhteisön normeista) vapaa ajattelija. Dekadentti taivaanrannan maalari. 🦄 INFP persoonallisuus, joskin aika nyrjähtänyt sellainen 😂

Pahoittelen saamattomuuttani vastata kommentteihin, luen ne kyllä aina ja olen niistä kiitollinen!


David Bowie - Blackstar 🖤⭐🕯️🦄

In the villa of Ormen, in the villa of Ormen
Stands a solitary candle, ah ah, ah ah
In the centre of it all, in the centre of it all
Your eyes

On the day of execution, on the day of execution
Only women kneel and smile, ah ah, ah ah
At the center of it all, at the center of it all
Your eyes
Your eyes
Ah ah ah
Ah ah ah

In the villa of Ormen, in the villa of Ormen
Stands a solitary candle, ah-ah, ah-ah
At the center of it all, at the center of it all
Your eyes
Your eyes
Ah ah ah

Something happened on the day he died
Spirit rose a metre then stepped aside
Somebody else took his place, and bravely cried
(I'm a blackstar, I'm a blackstar)

How many times does an angel fall?
How many people lie instead of talking tall?
He trod on sacred ground, he cried loud into the crowd
(I'm a blackstar, I'm a blackstar, I'm not a gangster)

I can't answer why (I'm a blackstar)
Just go with me (I'm not a filmstar)
I'ma take you home (I'm a blackstar)
Take your passport and shoes (I'm not a popstar)
And your sedatives, boo (I'm a blackstar)
You're a flash in the pan (I'm not a marvel star)
I'm the great I Am (I'm a blackstar)

I'm a blackstar, way up, oh honey, I've got game
I see right, so wide, so open-hearted it's pain
I want eagles in my daydreams, diamonds in my eyes
(I'm a blackstar, I'm a blackstar)
 

Exile


 

Aurora ei ollut täysin varma siitä, miten palaisi takaisin omaan maailmaansa ja aikaansa; hän ei edes tiennyt milloin ja minne palaisi. Hän ei ollut ollenkaan varma, että löytäisi itsensä Marcuksen sängystä tokkurassa; tai ehkäpä hän löytäisi sieltä itsensä raihnaisena 120-vuotiaana vanhuksena. Ehkä hän olisi pelkkä henki leijumassa maallisten jännösten yllä. Ehkä häntä ei enää edes olisi olemassa, missään muodossa. Tai kenties olisi kulunut vain sekunteja. Mahdotonta sanoa. Jos kuitenkin kävisi niin, että Aurora ja Marcus olisivat yhä Marcuksen huoneessa, Auroran ehdoton päätehtävä olisi jollain tavalla estää Marcusta heräämästä silmätippojen vaikutuksesta. Hän tuskin pystyisi viemään rauhoittavia tai nukuttavia aineita tästä todellisuudesta toiseen, mutta oli silti varautunut muutamallakin pullolla varmuuden vuoksi. Silti, todennäköisesti hän joutuisi etsimään rohtoja Marcuksen asunnosta, ja se oli riskialtista puuhaa. Hän olikin ensiratkaisuksi päättänyt antaa Marcukselle reilun annoksen oopiumia, sillä sitä luultavasti löytyisi nopeimmin, jopa makuuhuoneesta. Sen jälkeen tulisi kuitenkin huolehtia herra Vancen pidempiaikaisesta koomaan vaivuttamisesta.

Aurora oli tullut siihen tulokseen, että todennäköisin tapa herätä, kun muuta ilmiselvää keinoa ei ollut nähtävissä, oli tajuta uneksivansa. Ongelma oli siinä, että koettujen vuosisatojen aikana, tässä ihmeiden maailmassa, se oli alkanut tuntua enemmän todelta, ja protektoraatti enemmän unelta. Oli siis jollain tavalla kierrettävä sitä, huijattava mieltään uskomaan ettei mikään tästä ollut todellista, että oikea maailma odotti protektoraatissa.

Aurora syvämeditoi kynttilöiden valossa. Hän yritti irrottaa mielensä kehostaan. Kului tuntikausia, ehkä päiväkausia, syvässä hiljaisuudessa, pimeydessä ja paastossa. Auroran tahto oli lujittunut äärimmilleen, keskittynyt yhteen päämäärään. Hän tarvitsisi kaiken uskonsa itseensä ja voimiinsa läpäistäkseen tuon vaikeasti määriteltävän vallin, joka erottaa todellisuudet toisistaan.

Aurora ei tiennyt oliko taivaalla aurinko vai kuu, ei tiennyt maailmasta. Hän oli täysin yksin oman sisimpänsä kanssa, pimeydessä.. kunnes pimeys ei enää ollutkaan absoluuttinen pimeys, vaan ikäänkuin tunneli, jossa tähdet ja supernovien jäänteet sinkoilivat ympäriinsä. Hän tunsi tunnelin vetävän itseään puoleensa kuin musta aukko, hellittämättä; samanaikaisesti häntä vedettiin toiseen suuntaan, takaisin päin. Hän teki tietoisen päätöksen antautua tuolle mustan aukon vetovoimalle, ja heti kun hänen mielensä oli saanut sen päätöksen valmiiksi, hänen kehonsa sinkoutui niin äärimmäisellä vauhdilla ja paineella syvimpään avaruuteen, että sen olisi pitänyt rikkoutua, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Vauhti oli päätä huumaava ja se vain kiihtyi, kunnes kaikki oli pelkkää valoa liikkeen nopeuden vuoksi. Korvia särki huumaavasti.

Sitten yhtäkkiä, niin äkisti kuin se oli alkanutkin, se oli ohi. Auroran huima vauhti hidastui, ja hän näki taas avaruuden ympärillään, ja edessäpäin valtavan vääristymän, kuin repeämän ajassa ja tilassa, pyörremäisen repeämän jota tähdet kiersivät. Repeämä vääristi painovoimaa kuin linssi. Ja hän näki sen takana jättimäisissä mittasuhteissa oman kuvansa, kalpeana, silmät suljettuina, mutta selvästi elossa. Hän ei muistanut itseään tämän näköisenä; Artesian maailma oli muokannut hänestä todellisuutta kauniimman ja loistavamman version, kuin jumalattaren. Tuossa maailmassa hän näytti taas ihmiseltä. Hän makasi sängyllä alasti medaljonkiaan lukuunottamatta, eikä näyttänyt vanhentuneen siitä päivästä, jolloin aloitti ihmeellisen matkansa. Tuntui kummalliselta katsella omaa jättimäistä kuvajaistaan kolossaaliselta valkokankaalta. Hän ei näyttänyt olevan sidottu; reitti oli siis selvä.

Hän ohjasi mielensä airoilla itseään lähemmäs repeämää, kunnes oli aivan lähellä tapahtumahorisonttia. Hän päätti mennä sisään pään, aivojen kohdalta, koska siellä hän halusi herätessään olla, mahdollisimman nopeasti tolkuissaan, vaikkka hän epäili, olisiko sillä mitään väliä vaikka hän puikahtaisi sisään vaginastaan. Hän tunsi sähköä ensin sormenpäissään, sitten koko kehossaan ohittaessaan rajapinnan, upotessaan kermanväriseen otsaan.

Ja siinä samassa hän avasi silmänsä ja nousi refleksinomaisesti istumaan sängylle henkeään haukkoen kuin syvästä vedestä nousseena. Maailma tuntui hetkeksi kääntyneen ylösalaisin: oli kuin hän olisi roikkunut katosta yhdessä sängyn kanssa. Kului muutama sekunti, että aivot pystyivät taas käsittämään tämän todellisuuden, johon ne olivat palanneet. Tuntui kuin Auroran päässä olisi palanut satoja, ärsyttäviä pikku loimuja. Huone oli totta tosiaan Marcuksen makuuhuone, vihreävoittoisine sisustuksineen ja öljylamppuineen. Oli yö, eikä mikään näyttänyt enää maalauksenomaiselta, vain kylmän, realistisen todelliselta. Vastahakoisesti Aurora katsoi vierelleen, ja näki niinikään alastoman Marcuksen makaamassa vieressään, ilmeisesti tiedottomana.

Hän tajusi kiireen ja alkoi etsiä hädissään oopiumia huoneesta. Hän penkoi laatikoita, kurkki niiden ja jopa sängyn alle, yritti etsiä seinistä salalokeroita, joita tiesi Marcuksen suosivan. Juuri kun hän alkoi luopua toivosta makuuhuoneen suhteen ja suunnitteli etsintöjen laajentamista, eräs seinä antoi hiukan periksi ja Aurora kumartui nähdäkseen kunnolla sisään. Siinä tosiaan lepäsi koristeellinen lohikäärmekuviolla kirjailtu hopeapiippu rubiini-, ja smaragdiupotuksin. Hänen kurottaessa sitä kohti pieni voitonriemun hypähdys rinnassaan, hän yhtäkkiä tunsikin kovan kumauksen päässään, ja kaikki pimeni.


 


 


 

Kun Aurora heräsi, hän tunsi kehonsa hyvin painavaksi ja väsyneeksi. Hän tiesi heti ettei kaikki ollut kuten piti, ettei hän ollut enää protektoraatissa. Jokin oli mennyt perustavanlaatuisesti pieleen. Jopa ilma tuntui myrkylliseltä hengittää, eikä Aurora olisi tohtinut avata silmiään.

Kohtaloonsa alistuneena hän lopulta avasi ne hyvin hitaasti, väsyneesti, ja näki ympärillään karun ja lohduttoman maailman. Kaikkialla vain loputonta ruosteen väristä hiekkaa ja kiveä, sama ruosteinen taivas ja myrkyllisen vihreät, paksut pilvet. Ilma tuntui ohuelta ja saastuneelta. Kasveja ei juuri näkynyt, ja ne harvat kituliaat yksilöt jotka yrittivät saastasta versoa elämää esiin, näyttivät vaivoin syötäviltä.

Aurora tunnisti heti, missä oli. Tämä oli se planeetta, jonka voimakentän taakse Marcus oli karkoitettu paanpakoon, Tebes III. Nähtävästi Marcus ei ollut onnistunut edelleenkään pakenemaan sieltä, mutta oli selvästikin onnistunut tuomaan Auroran sinne seurakseen. Missään ei ollut järkeä.

Siinä paha missä mainittiin, ajatteli Aurora, kun hämäryydestä rosoisten kivien takaa asteli esiin itse häväisty keisari. Hän käveli hieman kumarassa, hän näytti laihalta ja riutuneelta, iättömät kasvonsa piinatuilta ja sään parkkiinnuttamilta. Hänellä oli silti yllään metallinen taistelu-univormunsa ja vyöllään aseena rubiinikirjailtu veitsi. Hän kantoi kumarassa selässään säkkiä.

Mies laskeutui istumaan vastapäätä naista, nojaten yhteen kivistä. Aurora tajusi olevansa yhä alasti, tosin karhean ruskean peitteen alla; tähän maailmaan palaaminen ei ollut palauttanut hänen vaatteitaan tai kykyä tehdä sellaisia tyhjästä. Hän oli voimaton Tebes III:n voimakentässä. Marcuksella oli vaatteensa ja sotisopansa, koska hänen annettiin lähteä ne päällään suorittamaan rangaistustaan, säilyttää edes osa kunniastaan sillä tavoin. Veitsen antaminen osoitti armoa, sillä se oli tärkeä työkalu karuihin oloihin, ja myös helppo tapa päättää päivänsä jos kuolema alkaisi tässä paikassa tuntua elämää houkuttavammalta vaihtoehdolta.

Mutta Marcushan tietenkin eli, samanlaisella peräänantamattomuudella kuin sitkein virus. “Sanoisit nyt jotain, vai veikö kissa kielesi?”, Marcus virnuili synkästi. “Eikö sinua yhtään kiinnosta, kuinka tässä nyt näin pääsi käymään?”

Hyvä on. Kiinnostaa toki, mutta en kysy sitä sinun mieliksesi.” Aurora vastasi äkeissään.

No, vastaan kuitenkin. Kumma kun et sinä sitä tajunnut, mutta kun sitä enemmän ajattelee, sen selvempää on oma ylivertaisuuteni älykkyydessä. Tietysti tässä kävi näin, ei ikinä ollut muuta mahdollisuuttakaan.”

Selitä.” Aurora vaati vihoissaan.

Hyvä on.” Marcus hymyili maireasti kuin lapsi jouluna. “Et voinut katkaista linkkiä katkaisematta sitä myös minulta. Koska lopulta, minähän olen koko tämän kyhäelmän arkkitehti. Minä käytän ohjelmaa. Joten samaan aikaan kun sinä palasit Artesian todellisuudesta Lontooseen, minäkin vapauduin vankilastani tällä kirotulla lohkareella. Olen huomattavasti sinua kokeneempi todellisuuksien välinen matkaaja, joten osasin kyllä teeskennellä sinulle, ettei mikään ollut vialla, että olin itse yhä tiukasti luomani fantasian pauloissa. Ja kun sinä luulit olevasi suhteellisen turvassa ja käänsit selkäsi.. Mmmhh. Kosto on tosiaan suloinen. Oli pakko nauttia siitä oikein kunnolla, ja naida sinua muutama kerta ennen tänne tulemista itse. Et arvaakaan kuinka monta kertaa noiden fiktionaalisten vuosisatojen aikana olenkaan välillä sammuttanut ohjelmani ja käynyt hieman leikkimässä elottomalla ruumiillasi.”

Aurora jätti Marcuksen sanat omaan arvoonsa. “Miksi ihmeessä sinä sitten palasit tänne?”, Aurora kysyi kummissaan. “Eikö olisi ollut järkevämpää palauttaa itsensä Artesiaan ja kaapata valta takaisin?”

Sinä et nyt ymmärrä, kulta pieni. Mutta ei se mitään, ymmärryksesi onkin aina ollut vaillinainen. Minä haluan leikkiä. Totta, eihän itsensä lukittaminen takaisin paonkestävälle planeetalle ole se loogisin liike, jonka voisi kuvitella, mutta logiikka ei aina ole kaikki kaikessa, sinun jos jonkun sen luulisi ymmärtävän. Kyse ei koskaan ollut Artesiasta, Imperiumista tai mistään muustakaan yhdentekevästä. Ei, kyse oli sinusta.”

Minusta?”, Aurora toisti typertyneenä, kietoutuen kylmissään syvemmälle karheaan riepuunsa.

Niin. Sinusta.. Ja vähän minustakin. Tiedätkö miksi alunperin ylipäätään viettelin sinut? Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Halusin sinulta jotain. Taiteesi, erikoisuutesi. Mielesi. Mutta en enää. Mielesi ei ole arvoiseni. Se ei ansaitse ikuista paikkaansa historiassa. Se ansaitsee kadota, pimeyteen josta se syntyikin.”

Marcus nousi seisomaan vaivoin, pidellen terveessä kädessään koristeellista, pitkää veistään. Auroraa kylmäsi. Hän tarrautui riepuunsa ja perääntyi hitaasti, planeetan massiivisen painovoiman jarruttamana. Yhtäkkiä maa järähti, ja Aurora kaatui rosoiseen maahan, tuskasta ähkäisten nilkan mennessä sijoilta.

Näetkö nyt?”, Marcus hymyili kylmästi. “Kiittämättömyys on maailman palkka. Olin valmis antamaan sinulle kaiken, mutta sinä torjuit sen kuin typerä, utopistinen lapsi, joka ei ymmärrä maailman todellista luonnetta. Mutta kiittämättömille, kohtaloaan uhoaville naisille on erityinen paikka helvetissä - jos nyt sellaiseen paikkaan uskoo. Minä uskon, ja helvetissä me tapaamme jälleen jonain päivänä kun rangaistukseni tulee loppuunsa.”

Aurora yritti raahautua eteenpäin ryömimällä, mutta hänen kehonsa ei tuntunut tottelevan; se oli hidas, raskas ja hyödytön. Marcus kumartui naisen luo, käänsi tämän kasvot itseään kohti, pakotti Auroran katsomaan itseään säälimättömiin, harmaisiin silmiinsä. “Saan olla viimeinen näkysi tässä maailmassa. Ja ikävä kertoa, mutta kun kuolet tässä todellisuudessa, kuolet kaikkialla.”

Hymy leveni Marcuksen kasvoilla, kun hän kohotti veitsensä ja iski sen Auroran vatsaan. Rubiini välkähti veitsen kahvassa ja samalla auenneesta haavasta alkoi virtaamaan karmiininpunaista verta. Marcus nosti haavoittuneen, alastoman naisen käsivarsilleen, askeettisen rievun pudotessa maahan.

Selite: 
Toinen kohtaus tuosta samasta tarinasta.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
Lady Andromeda Mustaa kultaa ja perhosia 10.5.2021 3 Runo
Lady Andromeda 576 megapikseliä 1.5.2021 2 Runo
Lady Andromeda .. 23.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Biblical II: The fall of Eve 18.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Biblical I: In the beginning 18.4.2021 4 Runo
Lady Andromeda .. 16.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Erilaisuus 16.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda Menetettyjen mahdollisuuksien hautausmaa 15.4.2021 1 Runo
Lady Andromeda If you have a heart 14.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Josephine 13.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda Peter Pan 13.4.2021 1 Runo
Lady Andromeda My dreams are blooming 11.4.2021 3 Runo
Lady Andromeda Kirottu maa 10.4.2021 1 Runo
Lady Andromeda Kaikki nämä kummut hautojamme kantavat 9.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda .. 7.4.2021 1 Runo
Lady Andromeda .. 6.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda Death of love 5.4.2021 2 Tarina
Lady Andromeda Lankeemus 3.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda Once upon a time 2.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Spectres 30.3.2021 0 Runo
Lady Andromeda .. 27.3.2021 3 Runo
Lady Andromeda Dreams untold 25.3.2021 1 Runo
Lady Andromeda Rainbows 24.3.2021 2 Runo
Lady Andromeda Airship 23.3.2021 3 Runo
Lady Andromeda Cosmic graveyard 22.3.2021 2 Runo
Lady Andromeda Aura 22.3.2021 4 Runo
Lady Andromeda . 16.3.2021 4 Runo
Lady Andromeda Rutto 13.3.2021 5 Runo
Lady Andromeda Psykoosi 12.3.2021 5 Runo
Lady Andromeda Thunder 12.3.2021 1 Runo
Lady Andromeda Routaperhonen 11.3.2021 7 Runo
Lady Andromeda . 11.3.2021 4 Runo
Lady Andromeda Subjekti 10.3.2021 2 Runo
Lady Andromeda Turhuuden näyttämö 5.2.2021 2 Runo
Lady Andromeda Beyond the Morning Star 6.7.2020 0 Tarina
Lady Andromeda Exile 6.7.2020 0 Tarina
Lady Andromeda Once upon a time and far away 6.7.2020 0 Tarina
Lady Andromeda Meri 30.6.2020 11 Runo
Lady Andromeda Lisääntykää ja täyttäkää maa 15.7.2017 5 Runo
Lady Andromeda Sukulaissielut 18.6.2017 3 Runo
Lady Andromeda Ikuisuuden sylissä 17.10.2016 2 Tarina
Lady Andromeda .. 9.10.2016 2 Runo
Lady Andromeda Ode for life 28.9.2016 1 Runo
Lady Andromeda Through the looking glass 18.9.2016 1 Runo
Lady Andromeda Liian kaunis elämä 14.9.2016 3 Runo
Lady Andromeda Näen kaiken/en näe mitään 30.1.2016 2 Runo
Lady Andromeda Syödyt sydämet 4.11.2015 5 Runo
Lady Andromeda fel 9.10.2015 4 Runo
Lady Andromeda Kuka kauneuden määrittää 1.10.2015 3 Runo
Lady Andromeda Existentia 30.9.2015 3 Runo

Sivut