ja minä matkustan.
matkustan reppu täynnä kieliä.
kieliä, joilla yritän puhua, sanoa sanoja.
sanoja, joita et kuuntele.
ja niin ne kielet katkeavat.
hauraina, hiljaisina, loppuun kulutettuina.
ja kuten mykät kielet, jään minäkin tyhjyyteen.
kasvot ja ilmeet.
piintyneet verkkokalvoille,
vaikka,
kaiken muun olen unohtanut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanat ovat joskus liikaa...ilmeet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Eikä reppu täynnä kieliäkään auta.
osui ja upposi. tykkäsin tästä.
Helvetin kliffa ja astetta parempi runo, ja muutenki Sul o hyvä tyyli ja jatka samaa mallii! Tässä runossa o hyvä jatkumo. EI katkee missää vaiheessa ja pysyy mukana ja harkitun pehmeetä.