Nimetön

aina kun näen sinut,
tekisi mieli hymyillä
ja hypätä kaulaasi.
en kuitenkaan voi,
sillä en kehtaa.
olen ujo.
usein silti hymyilen,
toivoen että sinä siihen vastaat.
hymyilet tietämättä mitä se minulle merkitsee.
haluasin vaan istua sylissäsi
ja nukahtaa viereesi.
haluaisin vaan pitää kädestä
ja olla onnellinen.
kertoa kaikille kuinka paljon sinä minulle merkitset.
tiedän,
että minun pitäisi ottaa ensimmäinen askel,
se askel,
joka voisi muuttaa kaiken.
se kuitenkin vaatii liian paljon.
niin paljon itseluottamusta ja rohkeutta.
en tiedä pystynkö siihen.
olen liian ujo.
aivan liian ujo.
näin se vain on