Synkkä neiti

Kun sut nykyään näen niin masennun
synkkyytesi muhun tarttuu ja ahdistun.
Onko syy tähän kaikkeen vain minussa,
vai oisko jotain pielessä myös sinussa?

Olin lapsi vielä sillon kun tavattiin,
liian nopeasti asioissa edettiin.
Lopulta tietysti kavereina erottiin,
luulin et joudun heti helvettiin.

Elämäni tuhosin ja samalla sut menetin,
alkoholiin elämänhaluni hukkasin.
Onneks sentään lopulta tilani itsekin tajusin,
streittariksi ryhtyä viimein hoksasin!

On elämä ollut mulla täysin selvää siitä asti,
kun pois hartioilta jäi päihteiden painolasti.
En edes uskoon ole tosiaan tullut,
vaikka kysyy sitä kaikki tutut hullut.

Joskus mietin et voisinko auttaa sua jotenkin,
sitten taas muistan et erosta vasta itsekin tokenin.
Vaikka siitä kaikesta vuosia useampia jo on,
silti keljutus on mahdoton.

Otteella lujalla eteenpäin vaan lujasti jatka,
on meillä tahoillamme edessä vielä pitkä matka.
Matkaan mahtuu monta mutkaa ja rotkoa syvää,
mutta toivotan mä sulle silti vaan kaikkea hyvää.