et sinä pois mennyt, jäit minun sieluuni
muistuttelet,itketät minua.
en usko sinun rakkauteesi, ei se ollut oikeaa,oikein.
olet sisälläni pahana mielenä,
syyllisyytenä,
muistuttelet kaikesta,
kaikki se hyvä ja se rakkaus
ei ollutkaan mitään, oli vain sinä ja sinun paha mielesi
ja annoit sen kaiken minulle kun et enää jaksanu
kaiken pahan jätit minulle.
eikä kukaan saa tätä pois.
Selite:
kymmenen vuotta sitten ajasta ikuisuuteen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Koskettava runo,
joka herättää ajatuksia, ja saa miettimään, että löytyy kai sieltä syvempää niitä hienojakin muistoja... kun vain tarpeeksi syvältä kaivaa ja etsii.
Puhutteleva.
Pidin.
...ja Onnittelut Syntymäpäivän johdosta myös.
:)
Koskettaa tämä runosi.
Surullista miten rakkaus muuttuu
noin pahaksi oloksi.
Surullisen koskettava.
Nätti
vahva proosa runo elämän
realiteettia...se ajatus tässä
tunteiden vahvana siteenä
kuvastuu vuosien taakse.
hyvä