Nimetön

ajattelen liikaa mut puhun liian vähän
ajattelen liikaa eikä se yhtään auta tähän
sanaton viestintä on liian vaikeeta ymmärtää
siks kirjoittamalla monet asiat selviää
teksti on mun elämäni voimavara
sanat sen rakennusaine se mun tärkein tavara
ei niitä voi kukaan multa riistää
ei kukaan varastaa tai paskaks pistää
välillä joku yrittää mun ruuvejani kiristää
lopulta ne löystyy ja antaa mun mieleni lentää
tää vuodatus loppuu kuitenkin nyt tähän
en oo kertonu viä liikaa enkä liian vähän