Yö kietoo sieluni mustaan,
tuo uneeni tuskan,
yö itkee kanssani,
tekee levottomaksi,
pakottaa tuskan pintaan.
yö valuu aamua kohti,
puristaa nyrkkiinsä, satuttaa.
Yö avaa aamun, kylmään.
Sieluni revittynä lakanoilla,
piilotan sen,
se on niin musta,
mustempi kuin mikään,
aamun valokin on musta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
