sisällä tuoksuu tuuli ja
lintujen höyhenet
joku puu kaarena porttina
tämä ryteikkö tiheänä oksista
---
olisin ensimmäinen joka veisi vesurin sinne
ja kävisin polvilleni notkelmaan
hautaisin sen maahan
jotta terä ruostuisi ja sinä voittaisit
maa voittaisi raudan kuten äiti lapsen
joka syliin antautuu pyytäen
anteeksi tekojaan
luonnoton joka nousee sitä vastaan
kenestä on tehty ja tulee oleman
---
yöllä
pöllöt lentävät haudatun vesurin ylitse
päästäisten sielut nokissa pesilleen
ne sielut ja poikueiden silmät hehkuen
siinä yössä
asuisi lepo ja maan iankaikkinen
murhe ja levollisuus
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi