Arkipäivä

... ei ole totta, tää on todella upea. olen lukenut sun runoja jo pidemmän aikaa, mutta sitten uudestaan luettuani tää todellakin iski. enkä oikein tiedä miksi. tässä on jotain sellaista samaan aikaan kaunista ja särkyvää, mutta sitten myös turvallista ja turvatonta. vou. ehkä pitäisi lukea runojasi useammin *tuums*

arkipäivän kaavoistahan pitää poiketa, muuten elämästä tulisi ylitylsää! tosin, itsehän en koskaan poikkea rutiineista, mutta ehkä se olisi ihan kannattavaa aina välillä -__- pidän tämän runon kahdesta viimeisestä säkeestä, ne ovat jotain, mitä haluaisin sanoa ääneen ja kirjoittaa samalla tunnelmalla. vau

ei voi sanoa muuta kuin että pidän ja että jatkas samaan malliin <3

eikä. taas niiiiiiiin hyvä runo. vautsi.
mä en vaan kertkaikkiaan tajua miten nää runot on kun palasia mun elämästäni.
toisaalta... kannattaa tarttua itteään kädestä, työntää se otsis pois ja näyttää kauniit silmät ja katsoa suoraan ja syvälle. se jättää jäljen.
kai.
todella hieno runo, tykkään jokasesta kohdasta. vau.

Tässä on paljon asioita joista pidän, hienoja säkeitä.
"Piilotan silmäni etutukan taa" - säkeellä alkava säkeistö on jokseenkin liian tavallinen, sitä seuraavastakaan säkeistöstä en pidä. Muuten kyllä.

Itsekin joskus mietin, miksi täytyy olla niin kaavoihin kangistunut, opetettu sellaiseksi. "-Hei minä rakastan sinua!", tykkään

Tämä on niin loistava!

Minäkin kyllästyn joskus
käytöstapoihin ja olen
mahdollisimman sivistymätön :P

Hei, sinulta on tullut uusia runojakin.
Pitääpä lukaista, tästä se taas lähtee!^^