Ääniä päässäni,
pyörit ympärilläni,
punaista, valkoista,
ehkä hieman mustaakin.
"Älä päästä irti!" huudat,
vaikken ole kiinni pitänytkään.
Sekavista sanoista tekoihin,
appelsiinista mandariiniin.
Välähdys, kolahdus, vaimennettuja huutoja.
Löydän itseni lattialta,
tai ainakin joltain kovalta pinnalta.
Kestävältäkin kuka ties.
Harhaa, pinta pettää allani.
Tipahdan ja hapuilen vain tullakseni takaisin,
valoihin jotka kietoutuvat varjoihin.
Haparoivia askelia,
vai olisiko sittenkin käsillä seisontaa.
Juoksevia askelia joiden perässä juosten,
kulutan aikaa ja energiaa,
osan elämää.
Selite:
Kirjoitin ystäväni kanssa runoja, sillä periaatteella, että aina vuorotellen keksittiin aihe. Tämän täytyi olla ainoastaan mahdollisimman sekava, mutta siitä täytyi kuitenkin löytyä joku idea/juoni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
