Tuntuu oudolta, että yksi ihminen ketä ei edes ole kunnolla tuntenut, voi saada pelkällä olemuksellaan mut piristymään niin paljon. Ihminen jonka seurassa ei ikävät asiat vaivaa mielessä, vaan nauraminenkin on aitoa. Mä tykkään vain istua hiljaa, kuunnella musiikkia niin kovalla, että sen jopa tuntee ja katsella vain liikkuvia maisemia. Ei tarvitse miettiä mitään, ei tarvitse miellyttää ketään.
On edelleen vaikea tiedostaa, että on pakko päästää irti jostain, mikä on mun silmissä niin hyvää ja virheetöntä. Jotain minkä olisin voinut miettimättä asettaa etusijalle mun elämässä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
