Hän astelee kaatosateessa
turvallisen tyhjiä katuja
Katseessaan tiistain usva
ja poskillaan sunnuntain puna
Päämäärätön olemassaolo
pyytää vajoamaan asfalttiin
sulamaan kengänpohjiin
ohikulkevien ajatuksiin
Takaisin on turha katsoa
Tulevaisuus jäi nurkan taakse
Edessä odottaa ihmisvirta
vailla liian suuria vastauksia
Viimeiset pisarat ennen ruuhkaa
odottavat kerääjäänsä
Uskaltaako hän tarttua
valtavaan vastuuseen?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
