Olen kuvitellut pääseväni
vain sinun käsissäsi
osaamatta antaa itseltäni
mihinkään en luota saati mistään luovu
ja jos sinä ensi perjantaina tulet
jos vain tulet,
hajareisin istun yllesi
annan ja otan hirsilattialla sen
josta kaikki niin puhuvat
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| EmMuLi | Hullu rakkaus | 14.6.2010 | 2 | Runo |
| EmMuLi | 500 days of Summer | 14.6.2010 | 2 | Runo |
| EmMuLi | The day after | 14.6.2010 | 1 | Runo |
| EmMuLi | Kolmenvanha | 14.10.2009 | 4 | Runo |
| EmMuLi | K | 14.10.2009 | 0 | Runo |
| EmMuLi | Koira | 14.10.2009 | 0 | Runo |
| EmMuLi | Puhtaus | 14.10.2009 | 0 | Runo |
| EmMuLi | Poissa | 14.10.2009 | 2 | Runo |
| EmMuLi | Rakkaudesta | 14.10.2009 | 2 | Runo |
| EmMuLi | Lapin yö | 14.10.2009 | 0 | Runo |
Kommentit
suloinen unelma...
Jotenkin minä luen tämän runona, joka on samaan aikaan äärettömän rohkea, ja äärettömän pelokas. Näen tästä tietynlaista taistelua itsensä kanssa, kun haluaisi uskaltaa, haluaisi olla, ja sitten ei ehkä kuitenkaan.
mihinkään en luota saati mistään luovu
Tuo rivi tuo tähän runoon ihan omanlaisensa näkökulman, vahvasti ilmaistuja ajatuksia. Ja tuo loppu sitten, jostain syystä laittaa melkein itkemään. Viimeinen rivi sen tekee, jotenkin ajattelen, että se tappaa tästä paljon tunteita, saa aikaan jännän fiiliksen. Mutta ehkä juuri se tekee tästä runosta niin onnistuneen. Ei turhaa tunteellisuutta, vaan totuutta siitä, mitä tämä kaikki on.
(Ja anteeksi, lähti taas ehkä vähän liiankin syväluotaavaksi tämä kommentointini!)
Tunteita, niitä tässä runossa ehdottomasti on. Tämä liikuttelee jotain sisälläni.