Vuosisatoja sitten, elin heinäpellolla oljenkorsia vuollen.
Kasvoin aikuiseksi siitä ja en enää heiniä niitä, vaan olen puoliksi jumala, kun viikonloppuna nousee humala.
Kaupungiksi on kotini nyt muuttunut, ei enää ihmisiä ole, on vain saamattomia matelijoita, rahan ahneita ja toisiinsa mukautuneita ikiliikkujia.
Kylliksi kun silmäni suljen, elän sitä päivää jolloin polulla kuljen, ymärilläni vain tuoksu ja ääni, kuiskaus pellolta. On se vain niin sääli, kun ihminen koneet keksi, ei maistu enää seksi ja oleminen, vaan rahojen nuoleminen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
