saatoit metroasemalle
ja aivan kuten herrasmiesten kuuluukin
suutelit kämmenselkääni hyvästiksi
ja minä todella luulin pärjääväni
taskuissani vain keskeneräisiä runoja
riikinkukon sulkia
ja haalistuneita kassakuitteja
minä jatkoin matkaani pää pystyssä
(piiloutuen korkeiden poskipäideni taakse)
olinpa typerä
sillä neljältä aamulla
keskellä Nevan valtakatua
minä en tunne enää varpaitani
enkä näe valoa tunnelin päässä
ja kun meidän katkeransuloinen tarinamme
on vailla enää viimeistä lukuaan
minä uskallan vihdoin päästää irti
vaikka pelkään niin kovin
anton, ja tebja ljublju
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
