Se ei tapahtunut hetkessä, vaan pikkuhiljaa huomaamatta, alitajuntaan juurtumalla.
Sana kerrallaan poistit minut minusta, ilon silmäkulmasta, luovuuden kirjotuksista.
Kunnes jäljellä oli vain kuori joka pyysi anteeksi olemassaoloaan, miinakentällä hipsi kotonaan.
Nyt seison tässä, repeytyneenä, kahtena ihmisenä: se, joka keskittyy selviämiseen arkipäivistä, raivokohtauksista, mitätöinnistä ja se joka muistaa kuka oli.
Sana kerrallaan poistit minut minusta, ilon silmäkulmasta, luovuuden kirjotuksista.
Kunnes jäljellä oli vain kuori joka pyysi anteeksi olemassaoloaan, miinakentällä hipsi kotonaan.
Nyt seison tässä, repeytyneenä, kahtena ihmisenä: se, joka keskittyy selviämiseen arkipäivistä, raivokohtauksista, mitätöinnistä ja se joka muistaa kuka oli.
Selite:
Sellaista se oli, kotona
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tykkäsin rutkasti Runostasi