Maalaan meitä tuhanteen maisemaan
Kirjoitan jokaiseen riviin
tätä eroa
Miten me oltiin
ja miten
Ei.
mieli pistää omiaan
sydän lähtee leikkiin mukaan
muistan paljon asioita
väärin
Rakas
vaikka sen,
miten kanssasi juhlissa
oli aina todellisen juhlan
tuntu
Ei ollut.
Mihin jäi muistoista
pelko siitä,
miten juhlat päättyvät?
Entä se,
kun
pitelin itseäni sylissäni
yö toisensa jälkeen
vaikka
ihan varmasti
varmasti
Rakastit?
Rakas,
liikaa on kirjoitettu
annettu reunojen
hopeoitua.
aika kuluu
niinkuin mekin
Joskus ehkä annan
anteeksi.
Ehkä jo nyt kun,
enää en ole
niin
heikko
etkä sinä enää
niin
Rakas.
Selite:
Vain kirjeen alussa me tohdimme enää
nimittää toisiamme rakkaaksi ja hyväksi
-Eeva Kilpi-
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
