elämän näyttämöllä

elämän näyttämöllä
seison totellen
kun kohtalo roolini määrää
esiriipun avaten

kyseessä on ensi-ilta
silti näytös on viimeinen
koitan sen mieleeni painaa:
tämä show on ainutkertainen

avauksen hoidan hyvin
itsekin tiedän sen
tämä kohtaus sentään kertoo
iloista lapsuuden

mutta kun nykyhetkeen pääsen
kaadun lavalle mykistyen
näen, suoritustani seuraa
kuiskaajakin vaieten

elämän näyttämöllä
vuorosanat kadottaen
hetken paniikissa
olen kaaos ja irrallinen

vaikka olenkin hukassa tässä
suon itselleni vapauden
myönnän: mun täytyy improvisoida
juonenkäänteet huomisen

tämän havainnon pohjalta tiesin
saan ohittaa käsikirjoituksen
ja luoda kohtaloni itse
tärkeintä on, ole onnellinen

sillä elämän näyttämöllä
aika on rajallinen
ja arvaamaton siitä
mikä kohtaus on viimeinen?

sitä en voi tietää
ja siksi otankin tähtäimen
nautin vielä kun voin
ja visioin tulevaisuuden:

kun kohtalo luokseni palaa
esiriippuani sulkien
minä näytelmän kiittäen päätän
nöyrryn kuolemalle kumartaen