Sivellin hipoo kangasta
kuin siivenkärki merta
nostaa värien aaltoihin
unesta avautuvia silmiä
tuhannen tuulimyllyn työ
on pitää kyyneleet poissa
tulkoon kuiva maankamara
ja sille merimiehen muisto
morsian mustassa mekossa
odottamassa Elian tuulta
mitä sille vielä mahtuisi?
rannalle laihat kaksoset
ja taivaanrantaan pilviä
joita purjeiksi voi toivoa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit