Lehtikioskilla otsikoihin naamioitunut romahdus,
ajan kulkue ei koskaan uuvu, se kävelee lakkaamatta
tulesta tuleen, yön keskellä jotakin hiilen ja
valuraudan mustaa, sitten äkkiä valo.
Juomakaukalo paljastui vain-laatikoksi, jonka sisällä äänikirjasto:
hiukan koirien haukkua, sokerin rahinaa ja pinottujen hampaiden
narskua, ehkä täällä rakennettiin kaupunkia tai siltaa
jostakin johonkin ja takaisin, poltettiin jokunen
niitty ja metsä.
Se haikeus ja haikeuden hiljainen raivo ennen ensimmäisen
kahvikupillisen virvoittavia vesiä, unista sameat silmät,
kärpänen, joka näyttäisi pomppivan ikkunanlasin läpinäky-
vyydessä, puen ylleni ihmisennahkani ja luen lehden.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
