Magnetia

1

Haukatessani omenaa maistoin sinut
ja vuokrasin kaikki maailman myrskyt:

nyt
yksiössäni
hiukan tuulee.



Oven halkeamassa halun pää nesteet polvissa, 
säkki ladattu hyödyttömällä kädellä.

2

Liikaa blondeja, liikaa runonkääntäjiä,
näyttelijöitä, geiger-mittarin lukemat
irrottavat poluista pultit ja maisema
kääriytyy auki.


Ehkä nämä ovat jonkinmoiset karaokerunomuistelmat,
tekstityksestä pudonneet kirjaimet ovat karanneet
maailmalle ja perustaneet puheohjelman, taputukset
äänitettiin jälkikäteen, c l a p c l a p c l a p.


Postin seassa on outoja hedelmiä, joku on hukannut
pienen sisäisen marakattinsa ja kun se avaa suunsa
ja lyö käsissään olevat symbaalit yhteen, voin sanoa
olevani enemmänkin kuin vain yllättynyt.

3

Manteliunestasi heränneenä 
lasket minut ruohikolle lepäämään,
tämä on kirkas äänenavaus, 
huuliemme välissä
lähde,

lähteessä tuntematon vesieläin.



Eroosio on väistämätöntä. Korkeimmatkin vuoret murentuvat.
Sinä olet huopaa, minä kuparia.


Krokotiilin vatsassa kelluu aurinko.
Lähtisimmekö kohti Niilin silmiä, lähtisimmekö lumisten vuorten ikuisille huipuille -

4

Ruumiinpuntarissa ajan kieli - 
ehkä se kaipaisi
pientä pintaremonttia
ennen mustan jään aikaa.

Sinä olet ihan kakaroina jossakin, tästä pelistä poisjuosseena, 
teet omaa pohjakosketusennätystäsi.


Minä laulan harakoille ja kokoan jäniskerrointa, että sellaista,
vaan ennen kuin unohdat minut, kokoa itsestäsi tulirinta,
ja hehku saatana, viimeistä kertaa.