Välitilassa ei tunnu vetoa

Luuni olivat meren pohjassa,
uponneen loistoristeilijän ensimmäisen luokan hytissä,
 
kunnes ne nostettiin esiin.
 
Profilointi ei millään voi tavoittaa
niitä satuja, joita pakotin itseni uskomaan
veden tulviessa sisään.
 
Sinä olet jo lapsena ollut turha ihmisuhri;
seissyt tyynenä tulivuoren huipulla
ennen kurkkusi auki viiltämistä.
 
Sinun kaulariimuissasi
kokonainen sivilisaatio
yritti tyynnyttää laavavirtoja.
 
He kutsuvat sitä välitilaksi,
Tuonelanmutkaksi
tai seisahduspaikaksi matkalla Haadekseen.
 
Meille se on kuin kantabaari
istumien painaumineen
 
juuri meitä varten.
 
Sen hämyisissä höyryissä, lasillisten äärellä
tunnemme, ettemme ole koskaan eläneet täydemmin.
 
Ikuisuus maanpäällisestä näkökulmasta on niin usein
kuin arpa
 
ilman voittoa.
 
Täällä se on
kuin ikkunaan pysähtyvä viimeinen silaus.