Ruumiinavaus alkaa.
Peruutan kesäpäivänseisauksesta länteen.
Särynmitan päässä viesti,
joka saisi kaikki
voimaan
voimaan
Ei ei!
Mahdotonta.
Takaperoinen näky on eteen jäänyttä elämää.
Tässä kohtaa polusta tulee rauhoitettu.
Esiripun palat vaikeroivat kuilun riekaleesta.
Olen nyt niin palasina kuin ehjä voi olla.
Mysteeri etsii uutta tietä vapauteen, joka varoittaa:
Tästä sinä olet jo mennyt!
...se en ole minä se olen...
...minä se en ole minä se olen...
...nyt, ei tänään...
...ei nyt, tänään...
Itselleen jokainen on raskas väärinkäsitys.
Kyllä se hevonen vielä tämänkin kuorman jaksaa vetää
ja mieluummin syömättä.
Vetehisen kynnet raatelee usein vasta vuosien päästä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
