Yönuotiolla

Pikkuiset varjohahmot aloittavat tanssinsa
kivien hämärissä onkaloissa,
kuusien tummassa helmassa
Ne iloitsevat pian saapuvasta hämärästä,
siitä jylhästä yömestarista,
jonka tuloa tummuva taivas jo kuuluuttaa
Pikkuiset varjohahmot tanssivat pyörtymisen tuolle puolen

Nuotiolieskat piehtaroivat
Yksi on johtava liekki,
joista toiset haarautuvat sitä palvoen
Me istumme laulamassa
tanssivien lieskojen äärellä
syvällä vanhassa metsässä
Päällemme tipahtelee puista
savuun pökertyneitä hyönteisiä

Istu ihan hiljaa vain
ja anna ajan pitää ääntä
Se on outoa puhetta,
ymmärtämättömiä sanoja,
mutta puheen rytmi on mukaansatempaava
Tähän pehmeään keinuntaan on hyvä nukahtaa
ja kohdata painavat unet:

"Kiiltävillä teillä kiitävät isot vaunut,
mustan ympäristön raskaat huokailut,
yötähtien heräävät silmät revontulet silmäluominaan,
ajan pyörteen vääntämä maisema
syöksymässä unohduksen mustaan aukkoon"