Nimetön

Kukaan ei tuu varmaan ikinä ymmärtämään täysin. Tää elämä ei mee ollenkaan normaalisti. Yritän purkaa itsekseni sitä pahaa. Ja pahaa oloa. Ja tunnetta. Sitä mitä ei muut ymmärrä, tai siltä se ainakin tuntuu. Ja uskon, että on paljon sitäkin, mitä luulen ymmärtäväni, sitä erikoista, mutta en varmaan ymmärrä. Kuulun myöskin niihin muihin ihmisiin itse. En ymmärrä. Ja silti olen todella yliluonnollisen erikoinen. Ja kerron kaiken tässä. Enkä ole milliäkään ketään parempi. Oudoksi ja omalaatuiseksi ne väittävät. Antakaa vain olla. Kunhan saan ajatella. pelottaa.