Mammon

Runoilija Trollkin

mies
Julkaistu:
26
Liittynyt: 30.4.2004
Viimeksi paikalla: 8.12.2019 4:33

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
16.2.1988

"But silent let me sink to earth, with no officious mourners near; I would not mar one hour of mirth, nor startle friendship with a tear"
 

Lured by idols of a craven old being
To storming temples in wastes most ancient
The call of gold turned to a silent affront
When I walked the steps into that clearing
Beheld monoliths of weird chiseling
My wandering woke something foul, dormant
I gazed at it, but for a brief moment
Enthralled by chants, my mind began tainting

The spells bound me, a slave of the Old One
I dwell here, for show, a ragged scarecrow
My faith has died, no longer a bulwark
Against the vile power of Great Mammon
I'll never see the sun, and now I know
The shadow will consume me when it's dark

Selite: 
Alkaa olla toistuva teema tämä "tiedonhaluinen protagonisti joutuu eeppiseen kuseen".
Kategoria: 
 

Kommentit

vahvaa kerrontaa ainakin miun mielestä, ja mitä tuohon pinkkiin tekstiin tulee niin, ei tää nyt niin paljoo toista verrattuna aiempiin runoihis! ^^

 

Käyttäjän kaikki runot