Talvi

Runoilija Trollkin

mies
Julkaistu:
22
Liittynyt: 30.4.2004
Viimeksi paikalla: 15.8.2019 17:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
16.2.1988

"But silent let me sink to earth, with no officious mourners near; I would not mar one hour of mirth, nor startle friendship with a tear"
 

Tervehdin epäröiden uutta talvea

Kesän lämmön tuntuessa vain unelmalta

Jo kevättä rukoillen, kun huurteen alta

Nousis' kerran leskenlehti kalpea

 

Jälleen on itsensä kovetettava

Kestääkseen talven, vuodenajoista yksinäisimmän

Toisten, rakastavaisten, takkojensa lämmös' viettämän

Kun mielessäni riehuu myrsky harmaa, valtava

 

Kuin luonnon, talven valta lyö minutkin kyyryyn

Pelkään rakkauden iäti olevan vain hauraan unen näyn

Siis nostan kaulukset, ja surusilmin käyn

Yksin yhä pimeään, kylmän syleilyyn

Selite: 
Sitä se on aina.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koeta kestää. 
Kyllä se vielä helpottaa. 
Todella hieno, elämänmakuinen teksti. Ihmisellä on niin suunnaton tarve tulla kuulluksi ja loputon aina jossain oleva pelko siitä että jäisi tässä elämässä aivan yksin.. Hyvin kirjoitettu, hyvä sinä. 
Aijai, kunpa jokaisella olisi rakas, jonka kanssa viettää aikaa <3
Hieno runo; koskettava ja puhutteleva.
Kiitoksia kommentistasi. Olen kohtalaisen tyytyväinen siihen miten tämä teksti muotoutui vaikken ole ennen tainnut tällä riimijaolla tehdä suomeksi.
Hetki kinoksissa kahlaillaan ja tuokiossa laulurastasta kevätillassa kuunnellaan.
 

Käyttäjän kaikki runot