Metsässä makasin,
kivellä päätäni lepuutin.
Odotin kiven kasvavan kallioksi,
kalliosta vuoreksi.
Lumisella huipulla värjöttäisin,
ajasta ikuisuuteen –
eikä hengitykseni enää huurtuisi.
Luovuin.
Olen osa vuorta,
kylmää, kovaa kalliota.
Aina.
Vesi solisee kallion kylkeä alas.
Joku päivä minäkin putoan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit