Värit kerran kankaalle vangitut,
niin syvinä, pehmeinä säilyvät
mutta ovat valetta
oi, missä on ruska, kun on sen aika?
missä iltahämärä kun sitä kaivataan?
Tahdon vielä nähdä kun pilvinen taika
itkee kun aurinkoa haudataan.
Kaikki kuviin kaapattuina, värit pelloilta varastettu
hopeiset virrat jähmettyneet, onko satakielikin täytetty?
ei aitoutta voi tunnustaa,
kunnes luontoon pääsee palaamaan,
ruska ja kirsikkapuut.
Revontulet alas revityt
takaisin hippasille,
susien hyytävä ulvonta
kylmille tuntureille
voi, miksi ei kaunista katsella,
kun aika siihen suodaan?
Vaan kaikki naulitaan kankaille,
mikä tänne kauniiksi luodaan.
Selite:
Tällästä perus yhteiskuntakritiikkiä romantisoituna
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo tarjoaa ajattelemista. Kohtuus kaikessa - tilastollinen vai yksilöllinen.