Lokit nukkuvat Aurajoessa

Sinä viipyilet siinä
valossa joka on kauneimmillaan juuri ennen kuin
tulee täysin pimeää

Minä rakensin linnani niin kauniiksi ettei
täällä sopisi itkeä mutta
kyyneleet eivät aina kysy lupaa

Joen pintaan piirrän reittejä
tähtikarttoja ja 
loputtoman suruni

Mietit aina minne linnut pakenevat silloin
kun kaupungissa musiikki hiljenee
Sinne minäkin petaan vuoteeni nyt kun
vesi on tyyni ja
aamu on valovuosien päässä