Juhannus

He seisovat huoneen laidalla
ystävättäret
kielon ja ruusun tuoksuisessa 
pilvessään
tavoittamattomissa
maailman toisella laidalla
haavekuvien prinsessat
kultakutreineen

Ikkunasta näkyy kesän vihreys
on juhannusaatto
poutapilvet
sinisellä taivaalla

Hän seisoo varjossa
katsoo tyttöä
siroa kaulaa 

ja
solisti alkaa laulaa
hopeista kuuta

vielä hetki taikaa
unelmia

Tulee vieras vie tytön tanssiin
käsi koskettaa tytön uumaa
lennättää perhosen korkealle
ylös ja alas aina vaan uudestaan
helmat leijaa kuin kukan terälehdet tuulessa

Pojan kädet puristuvat nyrkkiin taskuissa

Tyttö näkee pojan nurkassa
kevättalvelta jo muistaa
kiharaisen pään
ujon katseen
ihastumisen tunteen

vieras vie lennättää tyttöä
likistää liikaa
koskee kovin sormin 
nauraa liikaa

poika katsoo ikkunasta
ei näe kuin pimeyden

tanssipaikan laiturilla
yksinäinen lintu laulaa
värisevän veden äärellä