teksti rakkaalle

Näin ma näin taas kallion,

se niin vahva ja kovin jyrkkä on.

Jos suotta lähden reunalle matkaamaan,

tipunkohan mä silloin alas kuolemaan?

Sit mietin mä uudestaan:

mitä elämä on-

ja kun tuuli lensi hiuksistaan,

silloin tiesin sen-

kylmä mä ole en.

siinä se seisoo edelleen,

kallio, joka kylmä on.

Pian se huutaa mua siimekseen,

olen väsynyt ja niin kovin tajuamaton.

suu vain puhuu puhumistaan.

Mun sydän täynnä rakkautta on,

koska jokin on iskenyt muhun taas.

Tunne tää on loppumaton.