Kukkiva nuoruuteni ohrantappuroita täynnä.
Kuihtuva ruusu kukkivien seassa.
Jo unohtuneita ajatuksia, haaveita, ideoita.
Menneisyyden saloja suljetussa lippaassa.
Sattumia, joita ei koskaan tapahtunutkaan.
Olin liian arka kohtaamaan elämää.
Elämää, jota yhä kammoksun.
Olenhan yhä se sama kuihtunut ruusu,
Nyt vain lähempänä kuolemaa.
Selite:
Henkistä kasvua toisinaan havaittavissa.. Vain toisinaan. Hitusen surumielellä runoiltu, omaa riittämättömyyden tunnetta koetettu peilailla elämään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana. Varsinkin loppu. Ihania vertauskuvia...
Surullista, mutta erittäin kaunista
"Olin liian arka kohtaamaan elämää"
Tuossa lauseessa oli sitä jotain, kolahti
Niin, elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista.. Pidin:)