Suruvaippa

Runoilija Lumie

Tummaa samettia ilta-auringon väripaletilla
valo pysähtyy sen siipiin, jotka vavahtavat
nanosekunnin ajan
pehmeys kantaa kauemmas 
kuin 
kovuus ja kiire

Säilyttää sileytensä silloinkin
kun joku puristaa siipesi kasaan
kun joku painaa sormenjälkensä samettiin muuttaakseen sen kuviota
kun unohtaa, mistä sävyistä on joskus rakentunut
paradoksi nimeltä ihminen

Olen unohtanut, miten lennetään
ole kiltti
opeta minua

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea teos. 
Hieno!
 

Käyttäjän kaikki runot