Kello oli varmaan kuusi, kun äiti oveen hakkasi.
Sen takaa huusi, "Vihaan sua!"
Lapsi ikkunan aukaisi, huusi "Auttakaa Mua!"
Ei kukaan kuullut,joten ikkunasta alas hyppäsi.
Hän oli luullut,että äiti vain ryyppäsi.
Mutta oikeasti vihasi, tappakkin halusi.
Tiellä lapsi vaelsi, uuden kodin etsisi.
Kunnes tuli auto pian vastaan,oma äiti ajoi yli lapsen.
Sylissä piteli lastaan, painui lapsen rintaa vasten.
Itki hiljaa itsekseen, manasi jumalansa.
Tappoi lapsen kohdatakseen, oman saatanansa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vahva ja ajattelemaan laittava runo. hieno
LOISTAVA <3
Juoni kulkee MAHTAVASTI <3
Tämä on myös kosketava ja surullinen..
Pidin tästä todella olen sanaton..
Suosikkeihin katoaa ->
Tämä on tämä! Tämä hieno. Tämä, jossa on mielettömän upea loppu! ^^,
mmm.. mielenkiintoinen.
Oikeastaan todella surullinen,
mutta minä pidin tästä.
loistava. loistavasti kuvailtu ja sitä rataa. :) vautsi.
en osaa sanoa enää mitään.
tämä on tämmönen, josta tulee mieleen että mitä ihmettä sun mielessäs on liikkunut. mutta siis ei pahalla, tykkään. varsinkin viimeisimmistä riveistä.
ja kiitos arvostelustasi!
Aika ankea, mutta pidän tyylistäsi kirjoittaa. Tästä tulee niin mieleen masennuksen jälkeinen "krapula", kun oikein jää kaipaamaan masennuksen antamaa inspiraatioihmettä.
oijoi... hieno runotus :)