![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Psyloche kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-2257-1743682685.jpg?itok=1MvTlIP8 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Psyloche kuva")
Kaikki on harhaa, joutsenkaulaisten kohtalotarten kutomaa
yönsyvää seittiä, hienoa hopeaa -
jota kehrää yksi ja katkoo toinen
elo jatkuu vakailla käsillä kolmannen.
Kirjoihin kietoutuneet kehrät ja ja kutojat
herkän hienossa harmoniassaan
käsittävät kaiken alla meren ja maanpäällisen/
kaiken ylisen ja maanalaisen.
Klotho, kehrääjäperhonen kevään.
Elämänsynnyttäjä, hän aloittaa tarinan.
Kevyin sormin kutoo elämänlankaa.
Käy nuorena, kuin neitsyt ja yhtä vanhana,
kuin aika.
Lakhesis, ajan neidoista keskimmäisin.
Elon ja sen keston ylläpitäjä.
Varmasti hän on monelle se kivuista kaunein.
Osan suova ja kaikki oleva
hänen on olla.
Atropos: me kaikki hänet olemme kohtaavia,
kun kerran aikamme päättyy
päällä tämän maan.
Kun siipemme lakastuvat ja kuoleman mailla
henget huhuilevat nimiämme
elon lopussa.
Ikuiset kaunottaret, nuo kohtalon naiset -
niin kovin rakastetut, kirotut pahalaiset.
Kaikki täällä on harhaa,
joutsenkaulaisten kutomaa
pitelemää, niitettyä kertomaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut