Pandoran käsiin

Niin päätyivät naimisiin kauniit rakastavaiset:
aurinko ja kuu - toistensa vastineet ja kaksoiskappaleet
tähtitaivaan valvomana, universumin tukemat.

Eivät ne olleet, kuin Orpheus ja Eurydice. 

Caesar ja Kleopatra. Kuolema ja elämä,
aina suuret ovat toisistaan erillä. 
Välitilan huoneet ovat peitellyt verellä -
kadotuksen maa ja uudelleensyntymä.

Jos meidän rakkautemme oli uni, tämä on jo tragedia
kun jo jumaltenkin aarioissa käyvät komedian kaavat.

Viimeinen suudelma ja tyynen Atlantiksen rannalla
lupaan odotella sinuakin aina.

Ja uudelleen alan,
ja uusiksi palan.

Sydämen ollessa tyhjä rasia,
vaikka Pandoralle.

Pyydän laittakaa paheenne sen sisälle,
maailmasta kaikki taudit.

Kyllä typerä kananen sitä kantaa.

Ja avaa kannen.