Nimetön

He kävelevät käsikädessä pitkin lammen
rantaa. Pimeä ilta ja kaukana tuikkivat 
valot saavat heidät näyttämään kuin he 
olisivat yhtä.
    Istun puisella penkillä lammen toisella
puolella ja katselen heidän kävelyään.
    Jossain kaukana haukkuu koira, mutta 
he eivät kuule sitä. He ovat toisilleen kaikki
kaikessa. Heidän välillään huokuu lämpöä, 
jonka voi melkein nähdävärisevän ilmassa.
    He pytsähtyvät puoleen väliin lampea ja 
tarrautuvat toisiinsa kiinni. He ovat yhtä. 
    Istun yksinäisenä penkillä, kaivaten 
jotain, minkä puuttuminen saa sisimmän 
kolkon tyhjäksi.
    Alkaa satamaan hiljalleen.
    Katson lammen pintaa, joka aaltoilee
sadepisaroista. Sen tummat pyörteet 
näyttävät uhkaavilta. Käännän kasvoni kohti
taivasta ja annan sateen kastella kasvoni,
kuin puhdistaakseen minut.
   Lasken katseeni takaisin ja näen heidän 
tulevan minua kohti. Katson heitä ja he 
katsovat minua, mutta he eivät näe minua. 
Ja he kulkevat edelleen.
    Nousen ylös liukkaaksi kastuneelta penkiltä 
ja työnnän käteni nahkatakkini taskuihin. 
Katson vielä kerran lammen pintaa ja lähden
hitaasti kulkemaan toiseen suuntaan.
    Mäen päällä käännyn ympäri. Näen kaksi 
hahmoa jotka kävelevät käsikädessä pitkin 
lammen rantaa. Seison ja katson, lopulta he
etääntyvät lammen rannasta ja lopulta heitä ei 
enää erota toisistaan.
He ovat yhtä.