Aamuyön tunteina, katulampun valossa näkyy miten maahan tippuvat lumihiutaleet sulavat hiljalleen näkymättömiin. Lämmin kaakaomuki kädessäni istahdan pöydän ääreen ja avaan koneen tekstinkäsittelyohjelman.
30 minuuttia myöhemmin tuijotan edelleen valkoista ruutua edessäni, lumisade on jo loppunut ja aamu alkaa olla lähempänä. Annan sormieni valua näppäimistölle ja näytölle muodostuu TÄMÄ ON MINUN ELÄMÄNI, TEEN MITÄ TAHDON, MILLOIN TAHDON. EN OLE KENENKÄÄN ORJA. KENELLÄKÄÄN EI OLE OIKEUTTA MÄÄRÄTÄ TEKEMISISTÄNI.
Hymyillen laskin tietokoneen kannen alas, kaadoin jo kylmenneen kaakaon pöydällä olleeseen kukkaruukkuun ja kiipeän takaisin pehmeään sänkyyn.
Unimaailmassa kaikki on aina toisin.
Selite:
Niin, ajatuksia.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaakao kukkaruukkuun<3
nätti ja suruisa runo.
runosi saa miettimään
onko se unta vai totta
todella upea teksti
luot kauniita mielikuvia sanoillasi