Noidan hattuja, pimeyttä ja värejä

Runoilija Vaiettu

mies
Julkaistu:
13
Liittynyt: 23.11.2018
Viimeksi paikalla: 18.11.2019 7:23

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kiitos jokaiselle kommentoijalle ja lukijalle.


Kiinnostuin valtaamaan runojen kanssa uusia alueita
ja päätin luoda itselleni blogin, johon aion julkaista jatkossa materiaaliani enemmän.

Blogiin tulee myös mahdollisesti joskus linkkejä pdf-muodossa oleviin kokoelmiini joita voi ladata ilmaiseksi, sillä pidän visuaalisen ilmeen luomisesta ja suunnittelusta,
joten mikäpä olisikaan parempi vaihtoehto kuin rakentaa kokoelmista e-kirjoja.

Tervetuloa siis seurailemaan blogiani, vaikka se on vasta alkuvaiheessa!
 



Kerro mitä sinulle tapahtui,
kaiken sen jälkeen mitä tapahtui

kun valo talutti pimeyden luoksesi,
kerroit aina unissasi olleen linnunpelättimiä,
kuinka ne heräsivät eloon ja alkoivat jahtaamaan sinua,
kuinka sinä olit lintu ihmisen kehossa ja ne tiesivät sen.

Sinä pakenit kauas kaikelta, ja silti ne löysivät sinut aina,
minne ikinä menitkään.

Kun valo talutti pimeyden luoksesi,
kerroit uneksivasi tyhjistä päiväkirjoista,
joissa olisi vain kauniita tarroja, eikä ainuttakaan sanaa.
Kimaltelevia värejä, sileitä pintoja.

Kun valo talutti pimeyden luoksesi
kerroit pahimman pelkosi olevan se,
ettei olisi mitään mitä pelätä.

Kerro mitä sinulle tapahtui,
mihin sinä katosit

kun valo talutti pimeyden luoksesi
ja otit kädestä sitä
mitä pelkäsit eniten


vai vähiten


mihin sinä katosit?





oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa kerrontaa, ihmisiä tuntuu "häviävän" paljon <3 
loistavaa kerrontaa
mahtavasti ilmaistu

pidin paljon
Onpas mielenkiintoinen runo, luin useasti. Jotain hitchcockmaisen ahdistavaa koin tässä ja loputon loppu, kysymysmerkkejä täynnä. Omaperäistä ja vaikuttavaa, sai ajatuksen juoksemaan...
hitchcock tuli minullekin mieleen noista linnuista :D
Taas huikea runo Sinulta.

Salaperäistä, mystistä tunnelmaa.
Riipaisevan tarkkanäköistä luotsausta ihmismieleen.

Tunnelmassa samaa kuin Hannaleena Heiskan
maalauksessa RACHELIN KYYNELEET.

Syvää näkemystä - kummassakin.
Tämä on outo. Itsellä päässä möyrii ajatus jostain 80-luvun kauhuleffasta, lapsuuden traumoista, huvipuiston Halloweenista tai mistä lie. Tulee ahdistunut olo. Onnistuneesti luot rivien välistä mielikuvitusta häiritsevän tarinan.

-runosi herättää ajatuksen peloita yleensä?milloin pelkoon on todellinen syy ja milloin taas

ei ole syytä ja siitä huolimatta pelko on ihmisellä täyttä totta"#?

Ihmisen pelot ja toiveet ovat moninaisia, olet kuvannut niitä tässä teoksessasi hienosti. 
Kaunis <3
Mä oon ihan sanaton....

Hieno
Pysäyttää ja antaa niin paljon. Loi kiehtovasti kontrastia motolleni "pahin pelko on pelko itse". Vie mystisiin kuviin. Se, että valo oli pimeyden taluttaja, toi mieleeni tasapainon. Ihana upeus.
Vau tämä on todella upea runo!
Tämä osuu. Itsellä juuri samanmoinen kokemus. Hieno teksti todellakin. 😄 
 

Käyttäjän kaikki runot