Nykyään kaikillä on ne omat jutut,
oon eristäytyny muusta maailmasta,
istun pilvilinnani portailla,
mieli maassa pää polvissa,
joka päivä,
joka yö,
kun sain olla sun kanssas,
joka sekunti oli tärkee,
en nää sua enää,
sä oot kadonnu,
mitä menin tekemään,
tää ainoo kerta yrittää,
vaan olla onnellinen,
se on silti liikaa mulle,
että oisin kuka vaan sulle,
tuut oleen se tärkein aina,
tiiät sen itsekkin,
niin herkkä aihe keskustella,
enkä enää aio sun valheita armahdella,
kun yksin jään,
se tunne täyttää mut kokonaan,
päästä varpaisiin se saa mut sulle suuttumaan,
sulle enemmän ja enemmän,
syytä kallista en tiedä...
Selite:
14.10.2010
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


