Runoilijan kellastunut sielu

Runoilija Nimeni Haaveilija

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Nimeni Haaveilija kuva
mies
Julkaistu:
63
Liittynyt: 24.9.2003
Viimeksi paikalla: 27.4.2024 22:00

Asuinpaikka: Nokia
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.10.1987

Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.

Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?

Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Suosittelen:
 

Minäkin kirjoitin joskus rakkaudesta
sydämen poltteesta


Hei               älä
katso           tähän
ei oo kenenkään syy
että ajan mittaan
sydän vaan
ryytyy
ei



En syytä ketään
en saata syyttää ketään
että en itse ollut rohkea
tarpeeksi

Mutta voitteko kuvitella
että rakkaus on lantaa
ja että ilman sitä
haaveilijan sielu kellastuu
 
oletus

Kommentit

Monipuolista pohdintaa, mietteliääksi lukijan sydämen saa <3
Suruisaa pohdintaa, taiten sanailtu. Elämä ei ole ruusunlehdillä tanssimista, ei. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot