Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa

kävelevät ihmisen elävät jäljet
jääpouta peltoisessa
 
hetken tässä
elävät omansa ottamassa maassa
 
jättävätkö jäljet jäljen?
 
kun jää itkee veteen kyyneleet
auringon tuolloin tuoksuessa neilikalle  
lumen liidon valon nuoran sitoen
 
sinuun.