Pysähdys

Mun on pitänyt alottaa tää jo niin monta kertaa, mutta jotenkin sillon aina ku koittaa saada sanaa ulos suustansa ei tuu mitään ulos. Oon eläny ja eläny yhä uudestaan tätä oravanpyörää ja oon nyt niin väsyny et en jaksa enää uutta kierrosta ja toivoisin että tää vaan loppuisi.
Mistä ne muut ihmiset saa voimansa kääntää koko elämänsä ympäri ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mitä siihen vaaditaan ja tarvitaan, rahaa mainetta ja kunniaako?
Pelkään että mulle käy samoin kun vanhemmille, ne ei ehkä itte ole huomannnut pysähtyneensä paikalleen ja mutta mä olen huomannut sen ja pelkään samoin tapahtuvan mulle. Aika on kulunu ja viimeisistä vuosista en ole saanu mitään irti, en iloa tai lähes minkäänlaista tunnetta, en muista syntymäpäiviäni, kesää, yhteistä aikaa pulkkamäessä, yhteisiä unelmia ja halua jatkaa niiden tavoittelua, musta tuntuu että ihmiset vie musta voimat, imee ne eläen mun kautta enkä jaksaa enää ruokkia muita mun siivellä eläjiä, mun pitää päästä lentoon ja päästä vapauteen, tehdä asioita mistä olen aina uneksinu ja kadehtinut muiden vapautta ja elämisen taitoa!

Minäkin elin joskus, tein asioita jotka pelotti ja oli vaarallisia, jännittäviä, vauhdikkaita. Silloin tunsin vielä eläväni, kun pelkäsin ja tein peloistani huolimatta. Nykyään kalastelen unissani näitä vanhoja unelmia ja toteutan niitä vain unissani. Haluan vaan nukkua, nukkua ja nukkua tässä omassa maailmassani ja sulkea ympäriltäni kaiken muun, haluan sulke itseni omaan syliini ja lopettaa muiden pohtimisen, muiden mielipiteiden ja ajatusten miettimisen, muiden elämän parantamista.

Haluan parantaa itseni tästä ja päästä pois täältä!