Tummien vesien yksinäinen soutaja nyt veneessään,
värisyttäen vedenpintaa hennolla airon kosketuksella,
yöllä ei mitään kuulu kaukana lakeuksien tuolla puolen,
vain veden kalvolla äänettömästi kuin aave kulkee.
Soutaessaan hänellä sydämessä lämmin on olo,
rakkautta niin täynnä, se sykkii kovin kiivaana.
Kohta niin tuttu kotilaituri siintää niemen takaa,
siellä kodin lämpö ja kaipuu yhtyvät suureksi roihuksi,
jota niin rakastava perhe pitää yllä rakkauden hiillosta,
rakkauden tulessa, ettei se koskaan sammuisi,
eikä katoaisi iäksi unholaan maailman melskeeseen,
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos tästä
Sivut