Kuljin tuttua seutua ja katselin niin rakasta taloa,
sisälle tahtoisin poiketa, mutta en nähnyt valoa.
Ihmiset rakkaat poissa ja tuttua ketään en siellä nää,
muistoihin näin vajoan lapsuuteen menneeseen jään.
Usein ajattelen tätä meidän entistä yhteistä pihaa,
lapsena siellä leikittiin ja oli aina niin hirmu kivaa.
sisälle tahtoisin poiketa, mutta en nähnyt valoa.
Ihmiset rakkaat poissa ja tuttua ketään en siellä nää,
muistoihin näin vajoan lapsuuteen menneeseen jään.
Usein ajattelen tätä meidän entistä yhteistä pihaa,
lapsena siellä leikittiin ja oli aina niin hirmu kivaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Muistoissa on aina kotiseutumme.
Sivut