Rannalla seisten, katseella haravoiden ulapan reunaa.
Tuulen kylmän tuiskutuksen tunnen nyt ihollani.
Vaahtopäiden pärskeet kastelevat nyt minut.
Nyt palellee, kyllä kesällä kaikki on toisin.
Silloin on vesi oli lämmintä ja leppeää.
Nyt viima tuo kovin vihmoo, on syyskuun loppu.
Pisarat kuin pienet tikarit iskeytyvät kohti kasvoja.
Aika menee, mutta väri ei ole puista kaikonnut vielä.
Aika pimeyden saapuu, kirkkaus on pääni sisällä.
Se valaisee polkuani kohti kevättä, kyllä se kesä tulee.
Tuulen kylmän tuiskutuksen tunnen nyt ihollani.
Vaahtopäiden pärskeet kastelevat nyt minut.
Nyt palellee, kyllä kesällä kaikki on toisin.
Silloin on vesi oli lämmintä ja leppeää.
Nyt viima tuo kovin vihmoo, on syyskuun loppu.
Pisarat kuin pienet tikarit iskeytyvät kohti kasvoja.
Aika menee, mutta väri ei ole puista kaikonnut vielä.
Aika pimeyden saapuu, kirkkaus on pääni sisällä.
Se valaisee polkuani kohti kevättä, kyllä se kesä tulee.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä näin on, ei saa vaipua pimeyteen eikä synkeyteen, jos vain jaksaa ponnistella, se toki riippuu tietenkin sitä, mikä asia kulloinkin painaa mieltä.
Ja sekin pitää muistaa, ystävää pitää auttaa, todella tuotettavia ystäviä meillä on vähän.
Sivut