Kiinni ei kait mieleni ole, lukittuna ei lain, elon arkea astellen.
Ajatusten vanki en liene, niitä lennokkaasti kohti taivaita luettelen.
Toivossa jotta, joku niitä lukisi, nauttisi niin näistä sanoistani.
Runon mitta taitaa näin olla, mutta ei se heiluta, eikä ota tuuli.
Liekö sitä puhurikaan kaataisi, tukevasti sanojeni tukena olen.
Nautintona touhuissani kirjoitelmiani näin nyt teille kyhäilen.
Sanojen sinfonia sisälläni helisee, etsien reittiä ulos sisältäen.
Ajatusten vanki en liene, niitä lennokkaasti kohti taivaita luettelen.
Toivossa jotta, joku niitä lukisi, nauttisi niin näistä sanoistani.
Runon mitta taitaa näin olla, mutta ei se heiluta, eikä ota tuuli.
Liekö sitä puhurikaan kaataisi, tukevasti sanojeni tukena olen.
Nautintona touhuissani kirjoitelmiani näin nyt teille kyhäilen.
Sanojen sinfonia sisälläni helisee, etsien reittiä ulos sisältäen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut