Tuliset kyyneleet

Vailla tunteita oleva ihminen ei kyynelehdi. Sanotaan, että kyyneleiden mukana poistuu elimistöstämme sellaista kuona-ainetta, joka ei poistu minkään muun kautta. Kuinka arvokkaiksi ne silloin kyyneleet tekevätkään. Ne puhdistavat ja tekevät tilaa uudelle :)

runosi sekä u roskalan kommentti yhdessä ovat kuin hyvä kysymys ja viisas vastaus ja niiden symbioosi sai minut tuonkaltaisia tuntoja eläneen laittamaan sinulle sanaset: Luota, elämä kantaa. Et tule entisellesi, tulet luultavasti paremmaksi. Vaikka veisi aikaa, muutos syntyy siellä missä sillä on luvat.

Juuri tämä on pettyneen, hyväksikäytetyn tai muista syistä rikkoutuneen ja katkeroituneen, vihaisen ihmisen kokemus. Kuvaat sen erittäin hyvin sanoilla "viha pitää minut elossa, mutta kuinka kauan?" Tosiasia on että viha estää aidon elämän koska vihaansa ruokkiva ammentaa voimaa väärästä lähteestä, negatiivinen voimantunto kuluttaa ja näännyttää. Vihasta luopuva joutuu tavallaan kuolemaan, päästäessään irti itsekidutuksesta ja syyllistämisen myllystä, hän kuolee oikeudelleen raivota ja syyttää. Silloin joutuu nöyrtymään oman haavoitetun itsensä äärelle. Pakenematta toisten syyllistämiseen. Vihan väistyessä itku muuttaa muotoa ja alkaa syvä parantuminen.