Anteeksi

Pimeydessäni vaanii välinpitämättömyys
Taistelen lopulta vain itseni kanssa
Tai varjojen jotka ennen oli elämäni valot
Synkkyys tuntuu musertavan, enkä tiedä täysin miksi
Joka päivä kuolen hieman, kohta vain varjo.

Elin hetkeä kun luulin olevani hämärän rajamailla
Mutta olin jo pimeydessä enkä sitä ymmärtänyt.
Rappeuduin, en osaa enään hallita valtakuntaani
Valtakuntani joka oli harvoille avoin, on kaaoksessa.
Kaaoksessa jossa ahdistus ja hämmennys raivoaa
Ja lopulta tuhoaa kaikki sillat meidän väliltä.

Pelko valtaa mielen kun tajuan että olen eksynyt
Yksin ilman siltoja, ilman tietä, ilman valoja
En halua antaa periksi, harhailen ja kamppailen
Haluan koko valtakuntani puolesta pyytää anteeksi
En vain tiedä enään miten ja miten löydän luoksesi
Haluaisin rakentaa siltamme uudestaan
Mutta en tiedä sinusta, kuinka paljon tuhosin
Jääkö välillemme edes risuista rakenettu pato
Pato joka kestää vain mikä on pakkolista.
ja murtuu lopulta, valuen unholaan.

Toivon että löydän tuhon jäljiltä kivet ja rauniot
Työkalut jotta voi rakentaa entistä kestävämmän sillan
Silta joka on myös suojattu, että en enään haavoita
Että nämä tapahtumat ei koskaan toistuisi
Että sinä et enään koskaan joutuisi kärsimään
Jotta jonain päivänä kun pimeys siirtyy ja tunnen eläväni
Toivon että voimme jakaa ilot ja ajatuksemme turvallisesti

Anteeksi.